Olen ehtinyt olemaan yhden päivän lomalla siten, että ei sinänsä ollut mitään tekemistä. Voi tauti, että olikin pitkä päivä. Heräsin hyvissä ajoin ja vietin oikein rennon aamupalatuokion tietokoneella, suunnittelin siivoavani - en siivonnut vaan järjestelin, aloitin puuduksissani tekemään kassia kahvipaketeista, seilasin koneella ja puhuin puhelimessa. Tunnit matelivat ihan hirveän hitaasti, kun ei oikein tiennyt mitä huvittaisi tehdä. Kun mies tuli kotiin joskus neljän.viiden maissa, niin ilta hurahti valtavan nopeasti. Ehkä tähänkin tottuu ja oppii keksimään tekemistä tyhjästä..? Onneksi nyt on tekemistä loppuviikolle ja ensi viikon alulle. Ja on minulla jo jokunen asia listalla, joita voin tehdä tylsyyden ja inspiraation kohdatessa.
- Ristiäiskorttien askartelu
- Vaatekaapin siivous
- Ikkunan pesu (lähipiiri ei puolla tätä ajatusta; varsinkin kun mellä ei ole kunnon keittiöjakkaraa)
- Kahvikassi (aloitettu siis jo, mutta ei valmistu hetkessä - hyvä vain)
- Viherpiiperrös esim. kasvihuonekasvien taimien kasvatus
Huomasin eilen, että olen sen verran unelias ja jo fyysisesti väsynyt, että ihan mukavaa on välillä vain lepäilläkkin. Olen myös päättänyt, että en edes yritä siivota koko taloa väkisin jos ei huvita tai kärsi vatsakipujen puolesta; olen jo pari kertaa saanut imuroinnilla ihan hirveän olon itselleni, joten ehkä jätän sen miehelleni.
On hankala olla jouten, kun tähän ikään mennessä ei ole juurikaan lomia pitänyt. Asennoitumis- ja tottumiskysymys tämä varmaan on. Nautin kuitenkin, kun voin tehdä muista riippumatta asioita ja viettää aikaa missä tahdon ilman velvotteita. Lapsen syntymän jälkeen tällainen ei sitten olekkaan mahdollista varmaan ihan hetkeen, joten pitää nyt opetella nauttimaan tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti