Liekkö äitiinsä vai keneen tullut tämä ilmeisen terävät kyynärpäät omaava pieni ihmisen alku? Saan todella kärkkään tuntuisia kyynärpääiskuja ja -pyöräytyksiä lantionseudulle ja alavatsaan; usein ihan kivun kanssa varustettuna. Edessä olisi vielä ehkä kaksi ja puoli kuukautta kasvamista, jonka myös oletan voimistavan liikkeitä; mitenkähän kipeää nämä muljahdukset loppuvaiheessa tekevät?
Huomenna olisi taas neuvolassa näytillä käynti. Muuten en ole huolestunut mistään, vain paino voi piipata. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut olevan jatkuvaa kahvitusta ja vierailua, joten olen kyllästetty pullalla ja suolaisella piirakalla en suinkaan oikealle ruoalla. Uskoisin ainakin, että kaikki on muuten hyvin. Eihän painon nousukaan nyt sinänsä haittaa mitään, jos sokerit ja valkuaiset vain pysyvät kuosissaan. Tästä tulee päivitystä joskus käynnin jälkeen.
Olen ollut viime ajat tavallista uupuneempi. Jotenkin sohva vetää minua iltapäivisin puoleensa ja yöuniksi ei millään meinaa riittää 9 tuntia. Olen myös jotenkin enemmän ajatuksissani ja omissa maailmoissani kuin ennen. Onkohan tällainen käpertymis- ja voimankeruuvaihe ihan normaali? Tuntuu, kuin alkaisin jo henkisesti keräämään voimia synnytykseen ja keskittymään enemmän lapseen ja omaan vointiini. Tosin ensi viikollahan saatan taas olla ihan täpinöissäni pesänrakennuksen ja muiden valmistelujen suhteen. Tämä raskaana olevan mieli on niin ailahteleva.
Oikeastaan meillä ei ole enää paljoakaan valmisteltavaa. Lapsen huone on kuosissaan - sisustushipleitä vaille, vaunut saapuivat lauantaina ja kaapista puuttuu enää vaipat ja kaiken-varalta-korvikkeet. Vaunuina meillä on nyt kätevät Brion Happy Harmony yhdistelmät; tosi kätsän tuntuinen kiesi. Sitterin laitoin eilen huutoon huuto.netistä. Kaikkea siis löytyy ja varmaan paljon turhaakin monen mielestä.
Viimeisen raskauskolmanneksen kunniaksi olen saanut seurakseni jatkuvan närästyksen, kömpelyyden, helposti hengästymisen ja vatsan pinkeyden. Olen mahtavan kokoinen mahoineni ja olenkin miettinyt, että minnekkähän mahaa enää mahtuu tulevan 2,5 kk:n aikana. Olo on melko tukala suurimman osan ajasta ja mikään asento ei ole hyvä pitkään. Liitoskivut pahenevat päivä päivältä ja jalkoja särkee. Alkuraskaus olikin niin helppo ja vaivaton, että ei tullut yllätyksenä nämä loppuajan vaivat.
maanantai 21. helmikuuta 2011
tiistai 15. helmikuuta 2011
maanantai 7. helmikuuta 2011
Vierivät viikot.
Ihan humpsahtamalla on kulunut aika noiden edellisten tekstien jälkeen. Nyt on enää 81 päivää (siis rv 28+3) laskettuun aikaan ja en ole varma, että odotanko päivää innolla vai pelolla vai vähän molemmilla. Tuntuu, etten olisi kuitenkaan valmis näin suureen mullistukseen, toisaalta taas en pysy housuissani, kun odotan niin kovasti äitiyttä. Tunneskaala lienee melko normaali viimeistä kolmannestaan viettävälle mammautujalle.
Vaikka tämä raskaus on huumavan ihanaa aikaa ja olen päässyt hirvittävän helpolla odotuksessani, niin on myös olemassa epämiellyttäviä oloja. Mooses möyrii masussa minkä kerkiää ja pitää välillä semmoista mekkalaa, etten voi keskittyä oikein mihinkään. Vatsa on kasvanut jo melkoisiin mittoihin ja tuntuu olevan tiellä vähän joka hommassa. Ihan pelottaa, että kuinka hervottoman kokoinen olenkaan kolmen kuukauden kuluttua. Närästys aiheuttaa päivittäin epämiellyttäviä olotiloja, mutta ei kuitenkaan ole äitynyt sietämättömäksi. Liitoskivut ovat välillä todella äkäisiä ja selkä piksahti ensimmäisen kerran eilen; ei kuitenkaan kovin pahasti, mutta kivuliaasti kuitenkin. Kävely alkaa olemaan jo aika työlästä ja kivuliasta, ainakin jos pitää kiireellä tallustaa. Olenkin ihastunut vesijuoksuun, jota lähdin työkaverin kanssa koettamaan jokunen viikko sitten. Ihan mahtavan lempeä laji! En pidä huhkimisesta, enkä kivuliaasta liikunnasta, joten vesijuoksu on minulle mitä mainioin laji; ei hikeä eikä hengästymistä.
Mooseksen liikkeet ovat todellakin vahvoja jo. Ilmeisesti lapselta alkaa myös tila vähentymään, kun venyttelee välillä niin, että minulla tuntuu perna tai joku muu luiskahtavan kylkiluitten väliin. Liikkeet ovat kuitenkin hurmaavia ja rakkaudenpuuskia aiheuttavia. Ne kuitenkin ajoittaisesta hankaludestaan huolimatta todistavat minulle, että rakas lapsemme kasvaa ja kehittyy ja on olemassa.
Sain viimeisessä neuvolassa puolisentoista viikkoa sitten sokerirasitustestien tulokset ja tuoreet tiedot hempparista ja verenpaineista. Jouduin käymään neuvolassa kahdesti painon nousun vuoksi, kun halusivat varmistaa ettei vain ole kyseessä raskausmyrkytys. Ei myrkytyksestä onneksi mitään viitteitä löytynyt, joten selvittiin säikähdyksellä. Paino nyt vain on noussut ihan omasta laiskuudestani. Sempä vuoksikin vesijuoksu on hyvä juttu ja lisäksi sain sijoitukseen crosstrainerin. Josko näillä hillittäisiin painonnousua.
Viime neuvolakäynnin ja neuvolalääkärin (rv 26+5) sato oli tämmöistä siis:
Hemppari 123
Verenpaine 129/78 kolmen päivän päästä 120/70
Paino 109,15 (+1598/vko edellisestä käynnistä)
Kohdunpohjan korkeus 23
Lapsi raivotarjonnassa, lääkäri arveli että loppuun asti
Paikat kiinni ja kiinteät
Liikkeet ja sykkeet hyvät
Pissa puhdas
Sokerirasitus meni näin huiman hyvin.
Paastoarvo 4,7 (sallittu max. 5,3)
1h kuluttua 8,4 (sallittu max.10,0)
2h kuluttua 6,4 (sallittu max. 8,6)
Kaikki siis hyvin muksulla ja mammalla. Henkinen puoli toimii vaikka fyysinen välillä vähän reistaakin. totta kai välillä väsyttää ja ärsyttää ja puhisuttaa, mutta eiköhän tuo kuulu asiaan.
Tavarat alkavat pikkuhiljaa kotiutua luoksemme. Isommista hankinnoista puuttuu enää vaunut (tilauksessa) ja sitteri. Joudumme ehkä myös vannakauppaan, kun saamamme vanna ei käynytkään eri paikasta saatuihin jalkoihin. Muutempa kaikki on reilassa. Pullo- ym. pikkutavaraostoksilla pitää käydä joskus, mutta ei sinnekkään kiire vielä ole. Tosin Kuopiossa tulee käytyä kuitenkin lähiaikoina, kun reilu viikko sitten ostamassamme perheautossa syttyi moottorin vikavalo ja saamme sen ilmaseksi tutkituttaa ostopaikassa. Ostettiin farmari Citroen Xsara vm. 2003 2.0 hdi. Ajokilometrejä takana 170000 eli ei paljoa, varsinkaan dieselkoneelle. Auto pidetty kuin uutena sekä ulkoisesti, että huoltojen osalta. hintaa oli 6500€. Dieselillä siis mennään, tulee kuulema edukkaammaksi.
Vaikka tämä raskaus on huumavan ihanaa aikaa ja olen päässyt hirvittävän helpolla odotuksessani, niin on myös olemassa epämiellyttäviä oloja. Mooses möyrii masussa minkä kerkiää ja pitää välillä semmoista mekkalaa, etten voi keskittyä oikein mihinkään. Vatsa on kasvanut jo melkoisiin mittoihin ja tuntuu olevan tiellä vähän joka hommassa. Ihan pelottaa, että kuinka hervottoman kokoinen olenkaan kolmen kuukauden kuluttua. Närästys aiheuttaa päivittäin epämiellyttäviä olotiloja, mutta ei kuitenkaan ole äitynyt sietämättömäksi. Liitoskivut ovat välillä todella äkäisiä ja selkä piksahti ensimmäisen kerran eilen; ei kuitenkaan kovin pahasti, mutta kivuliaasti kuitenkin. Kävely alkaa olemaan jo aika työlästä ja kivuliasta, ainakin jos pitää kiireellä tallustaa. Olenkin ihastunut vesijuoksuun, jota lähdin työkaverin kanssa koettamaan jokunen viikko sitten. Ihan mahtavan lempeä laji! En pidä huhkimisesta, enkä kivuliaasta liikunnasta, joten vesijuoksu on minulle mitä mainioin laji; ei hikeä eikä hengästymistä.
Mooseksen liikkeet ovat todellakin vahvoja jo. Ilmeisesti lapselta alkaa myös tila vähentymään, kun venyttelee välillä niin, että minulla tuntuu perna tai joku muu luiskahtavan kylkiluitten väliin. Liikkeet ovat kuitenkin hurmaavia ja rakkaudenpuuskia aiheuttavia. Ne kuitenkin ajoittaisesta hankaludestaan huolimatta todistavat minulle, että rakas lapsemme kasvaa ja kehittyy ja on olemassa.
Sain viimeisessä neuvolassa puolisentoista viikkoa sitten sokerirasitustestien tulokset ja tuoreet tiedot hempparista ja verenpaineista. Jouduin käymään neuvolassa kahdesti painon nousun vuoksi, kun halusivat varmistaa ettei vain ole kyseessä raskausmyrkytys. Ei myrkytyksestä onneksi mitään viitteitä löytynyt, joten selvittiin säikähdyksellä. Paino nyt vain on noussut ihan omasta laiskuudestani. Sempä vuoksikin vesijuoksu on hyvä juttu ja lisäksi sain sijoitukseen crosstrainerin. Josko näillä hillittäisiin painonnousua.
Viime neuvolakäynnin ja neuvolalääkärin (rv 26+5) sato oli tämmöistä siis:
Hemppari 123
Verenpaine 129/78 kolmen päivän päästä 120/70
Paino 109,15 (+1598/vko edellisestä käynnistä)
Kohdunpohjan korkeus 23
Lapsi raivotarjonnassa, lääkäri arveli että loppuun asti
Paikat kiinni ja kiinteät
Liikkeet ja sykkeet hyvät
Pissa puhdas
Sokerirasitus meni näin huiman hyvin.
Paastoarvo 4,7 (sallittu max. 5,3)
1h kuluttua 8,4 (sallittu max.10,0)
2h kuluttua 6,4 (sallittu max. 8,6)
Kaikki siis hyvin muksulla ja mammalla. Henkinen puoli toimii vaikka fyysinen välillä vähän reistaakin. totta kai välillä väsyttää ja ärsyttää ja puhisuttaa, mutta eiköhän tuo kuulu asiaan.
Tavarat alkavat pikkuhiljaa kotiutua luoksemme. Isommista hankinnoista puuttuu enää vaunut (tilauksessa) ja sitteri. Joudumme ehkä myös vannakauppaan, kun saamamme vanna ei käynytkään eri paikasta saatuihin jalkoihin. Muutempa kaikki on reilassa. Pullo- ym. pikkutavaraostoksilla pitää käydä joskus, mutta ei sinnekkään kiire vielä ole. Tosin Kuopiossa tulee käytyä kuitenkin lähiaikoina, kun reilu viikko sitten ostamassamme perheautossa syttyi moottorin vikavalo ja saamme sen ilmaseksi tutkituttaa ostopaikassa. Ostettiin farmari Citroen Xsara vm. 2003 2.0 hdi. Ajokilometrejä takana 170000 eli ei paljoa, varsinkaan dieselkoneelle. Auto pidetty kuin uutena sekä ulkoisesti, että huoltojen osalta. hintaa oli 6500€. Dieselillä siis mennään, tulee kuulema edukkaammaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)