Oloja Oulusta.

Rentoutumisloma oli rentouttava, kuten asiaan kuului. Oli ihana vain olla pari päivää siten ettei itse tarvitse miettiä, että "pitäs siivota, pitäs tehä ruokaa, pitäs nuokin laittaa tuonne ja pitäs lähtee sinne". Ei oikeastaan tehty mitään kovin järkevää. Pari visiittiä allasosastolla vakuutti meidät kylpylän lapsiperhelähtöisyydestä. Pelkille aikuisille ei juurikaan ollut tarjolla muuta kuin poreet, mutta siellä sitten kellittiinkin ihan urakalla. Ravintolan ruoat olivat loistavia, listalta ja buffasta. Huone oli viihtyisä ja peti pehmeä. Kävimme myös ennen lähtöämme hoitolan puolella, minä intialaisessa päähieronnassa ja mies stressiniskahieronnassa. Intialainen päähieronta voi kuulema käynnistää synnytyksen raskauden lopulla tehtynä, mutta uskalsivat tehdä minulle tuon hieronnan, kun LA on vasta puolentoista kuukauden päässä. Rentoutti ihanasti; hyvää vastapainoa klassiselle "murjontahieronnalle" jossa käyn kerran kuussa.

Ajomatkat menivät mukavasti mennen tullen. Mennessä pysähdeltiin usein ja ajeltiin kaikenlaisia pikkuteitä pitkin, mutta tullessa tultiin yhdellä pysähdyksellä valtatien kautta. Ei ollut edes hankala istua autossa niin pitkään, kun vain muisti vaihtaa välillä asentoa. Mies ajoi pitkistä taipaleista suurimman osan ja minä hoidin kaupunkiautoilun; mieheni ei ole asunut isommassa kaupungissa kovin pitkään ja senkin ajan ilman ajokorttia, joten olemme todenneet viisaimmaksi, että hyödynnämme minun kaupunkiajokokemustani. Oulun keskusta tosin oli outo ja vieras ja ihan ihmeellinen, mutta selvittiimpä siitäkin. Tietomaan parkki (käytiin olemassa lapsia ja lapsenmielisiä) löydettiin usean yksisuuntaisen ohituksen jälkeen ja keskustasta parkkia etsiessä ja sieltä pois sompaillessa taisi olla melko samat sävelet. "Ai tästä ei pääsekkään", "Millä kaistalla minun muka pitäs olla?" ja "Eihän tästä saa kääntyä!" olivat paljon käytettyjä lausahduksia keskusta-ajossa. Silti selvittiin ilman poliisikontaktia, kolareita, yliajoja tai muista kommervenkkejä.

Oulun keskusta oli jalankulkijallekkin outo, ainakin kun ei oikein ollut mitään mitä haluttaisiin ostaa. Saatiin ostoskassiin kissanminttua, tuttinauha, pullopinsetit, pari peliä miehelle ja herkkuja hotellille eli eipä juuri mitään. Edestakaisin toimettomana kävely saikin minulle aikamoiset vatsakivut ja kiristykset. Totesin, että jätän keskustoissa pyörimisen loppuraskauden ajaksi minimiin ja palaan shoppailuelämään sitten joskus. Yleensäkkin ostelen suurimman osan vaatteista ja paljon muustakin netin kautta, kun on nuo isot kaupungit sen verran kaukana meiltä. Nyt en edes viitsi itselleni katsella mitään, en raskausajalle enkä muutenkaan; hukkaanhan vain rahani pistäisin.

Useampaa päivää en tässä tilassa olisi reissussa enää kulumaan. En kuitenkaan osaa olla pitkään toimettomana ja mummokävelylenkkejä voin tehdä kotonakin. Shoppailussa ei tällä hetkellä ole järkeä ja kylpylän puoli ilostuttaa varmaan enemmän sitten kunhan Mooses on vähän isompi. Reissu kuitenkin rentoutti tekemättömyydellään ja sitähän sinne Ouluun lähdettiin hakemaankin.