torstai 14. huhtikuuta 2011

Neuvola 37+5 - "tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä"

Eilisessä neuvolassa todettiin kaiken olevan vieläkin kohdallaan. Terkka arveli outoja selkä-, vatsa- ja reisikipujani supistuksiksi. Varmaan tarkoitti siis jotain paikkoja kypsyttäviä mietoja supistuksia - tämän pohjalta hän sitten arvelikin, että lähtö voi olla lähelläkin, mutta ei välttämättä. Eli yhteenvetona tultiin siis tulokseen, että kyllä se lapsi joskus sieltä syntyy.

Verenpaine 124/82
Kohdunpohja 34
Raivotarjonta
Sykkeet 145-150
Liikkeet ++
Pissa puhdas
Painonmuutos +481g/vko
Turvotusta vähän

Viikon päästä on taas seuraava visiitti, jos vielä olen yhtenä kappaleena.

Jos viime perjantaina alkaneet kuukautiskipumaiset jyystämiset jatkuvat vielä pitkäänkin, niin ompahan mukavaa. Minusta ei kohta ole oikein minkään tekijäksi, kun elämä pyörii niin kovasti tuon outokummun ympärillä; en osaa oikein keskittyä mihinkään ja olen koko ajan jotenkin odottavassa tilassa synnytykseen lähtemisen suhteen. Kai sitä vain luonnostaan tarkkailee kaikkia kehonsa merkkejä, että pysyy kartalla tapahtumissa.

Toissapäivänä leivoin pakastimen "täyteen" kahvileipää: pullaa ja geisha-leivoksia. Ompahan nyt sitten tarjottavaa, kun vieraita käy kuitenkin. Eilen kuljailin koko päivän kylällä ja eskarilla; oli mukava häätää mökkihöperyyttäkin välillä ja käydä eskarilla hörisemässä joutavia kahvikupin ääressä. Tänään voisin koittaa tarttua niihin ristiäiskutsuihin. Sovittiin miehen kanssa, että teen pari erilaista vedosta ja sitten yhdessä ideoidaan loppuun ja päätetään paras. Helpoin tehdä näin, koska turha minun on koettaa selittää, että "ajattelin tällaista pohjaa ja sitten jos siihen liimaisi tämän muotoisen erivärisen paperin, johon tulisi sitä ja tätä ja tuohon voisi laittaa nauhaa rusetille" - hahmottaako mies päässänsä, että mitä ajan takaa? No ei.

Tuntuu oudolta liikkua kylällä mahan kanssa, kun lähes kaikki vastaantulevat ihmiset kiinnittävät huomionsa ja melkein kuulen ajatuksen "tuo kyllä poksahtaa ihan kohta". Juutun myös joka paikkaan suustani kiinni (se nyt ei yllätä, kun juutin jo ennen raskautta) ja olen todennut, että ihmisten kynnys tulla juttusille on paljon matalampi nyt, kun olen raskaana. Sellaiset "tutut" kuin kioskin väkipakolla veikkausta myyvä täti, kenkäkaupan myyjä ja uimahallin valvoja ovatkin yht'äkkiä ihan tuttuja ihmisiä. Onhan heidän kanssaan tullut höpöteltyä ennenkin, mutta nyt vierähtää hyvät tovit milloin missäkin putiikissa tai kadunkulmassa ja saan vastailla miljoonaan vauvaa koskevaan kysymykseen. Tosi monet ovat myös sanoneet, että tulehan sitten näyttämään vauvaa. Siis kohta rullailen vaunuilla pitkin kylän raittia joko kyltillä tai megafonilla varustettuna tiedottaen "Täällä on perheyksikkö munasen&kinasen (sukunimet muutettu) rakkauden hedelmä! Tule, koe ja näe!" No, empähän ole ainakaan enää se ventovieras ja ulkopuolinen joka ei kylällä kuulu joukkoon. Olisikohan mahan voimalla päässyt eduskuntaan, kun se kerran tekee ihmisen noin tunnetuksi ja kiinnostavaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti