Eilisessä eli tämän raskauden viimeisessä neuvolassa ei ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Terkka arveli, että kyllä se lapsi omin avuin maailmaan lähtee tulemaan, kun kerran maanantaista asti on supistellut. Lapsi ei kuulema ole kiinnittynyt, mutta ei se kuulema edes kaikilla kiinnity ennen synnytystä. Terkka toivotti onnea synnytykseen ja pyysi ajo-ohjeet kotiimme. Onneksi hän tietää lähellä olevan vanhan koulun, se helpotti vähän ohjeiden antamista. Neuvolan viimeiset tulokset näyttivät seuraavilta
Verenpaine 121/86
Pissa puhdas
Turvotus +
Painonmuutos +-0
Syke ja liikkeet hyvät
Raivotarjonta
Kohdunpohja 37 (yläkäyrällä mennään)
Eilen supisteli jo napakastikkin, mutta iltaa kohti meno hiipui taas ja tunteihin ei tullut yhtään supistusta. Yöllä heräsin pari kertaa erilaiseen, ehkä intensiivisempään ja pakottavampaan supistukseen ja taas kerran odottelen innolla mitä päivä tuo tullessaan - vai tuoko yhtään mitään. Ainakin vielä tuntuu, että olen jotenkin henkisesti tänään levollisempi kuin pariin päivään. Tajusin, että eihän tässä nyt jokatapauksessa ole enää jäljellä kuin tuokio; päivät kyllä tuntuvat puuduttavan pitkille ja väsymys pidentää niitä vielä entisestään. Tosin eilisen kyläpäivän aiheuttaman väsymyksen ja siitä johtuneen äksytyksen & turhautumisen jälkeen mikä vaan tuntuu levolliselta olotilalta. Vetäisinkin eilisen päikkärittömän päivän päätteeksi 10 tunnin yöunet ja tänään saan taas nukkua milloin tahdon.
Eilinen kyläpäivä oli kiva, mutta rankka napakoitten supistusten kanssa. Rankka myös henkisesti; joka paikassa vastaan tuli kummastelevia tuttuja "eikö se ole vieläkään tullut??", vaikka luulisin, että sen kyllä näkee jo päälle päin. Keski-iän ylittäneet ihmiset ovat outoja: osa heistä katselee minua kovin kiinnostuneena ja hempeästi, osa taas suorastaan pahasti, ihan kuin en saisi olla raskaana. Mitä nämä pahasti katsojat mahtavat ajatella? Eikö ihmiset saa enää nykyään tehdä lapsia? Vai olenko vastuuton tuleva äiti, kun näin loppumetreillä vielä poistun kotoani Tokmannille? Ihme sakkia, jätän omaan arvoonsa tuommoiset mulkoilijat.
Puolitutuille tuppautujille voisin sanoa, että "ei, minulla tai neuvolantädillä ei ole vastausta siihen miksi lapsi ei ole vielä syntynyt." ja "ei, se ei ole minun vikani jos lapsi ei halua tulla tähän maailmaan.". Kummia nuo ihmiset, kyselevät ihan päättömiä.
Mieheni ilahdutti minua eilen sanomalla, että olen hyvä äiti jo nyt, kun lapsemme kokee kohtuni näin mukavaksi ja turvalliseksi asuinympäristöksi. Piristi eilistä kökköiltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti