Nyt on virtaa. Toissapäivänä torkuin päiväunia useampaankin otteeseen, mutta yön nukuin todella huonosti supistuksien kanssa. Eilen nukuin päiväseltään pariinkiin otteeseen yhteensä tunteja ja kaupanpäällisiksi vetelin vielä viime yön suht sikeää unta. Heräsin kyllä jo ennen viittä, joka johtunee eilisistä päiväunista. Luulen kyllä, että olen taas jo ennen puoltapäivää lepoasennossa, mutta silloin pitää nukkua kun nukuttaa - nyt kun siihen on vielä tilaisuus.
Eilen supisteli oikeastaan koko päivän melko kivuttomasti. Välillä suppareitten kipu oli samaa tasoa kuin menkkakipu -joka minun kohdallani ei ikinä ole ollut kovin paha- ja välillä sitten tuli vain napakoita harkkareita. Yön sainkin nukkua rauhassa supistusten osalta, mutta tälle aamulle on jo ensimmäinen bongattu ja se olikin kivuliaampi kuin yksikään tähän asti tulleista. Joko nyt, joko nyt?
Hauska huomata miten moni ihminen odottaa h-hetkeä ohellani. Päivän mittaan saan usein kuulla/lukea kysymyksen "joko nyt?" tai ainakin vihjailuja siitä, että olisi jo aika alkaa lähteä synnyttämään. Tuleva täti on ehkä kärsimättömin kaikista; joskin muistan kuinka melko tarkkaan kaksi vuotta sitten pommitin häntä itse samalla kysymyksellä, kun hän oli esikoisensa odotuksen loppusuoralla. Meitä sisaruksia on vain me kaksi ja olemme aina tulleet juttuun - toki joskus, kun olimme eri ikäryhmässä (esim. minä lapsi, hän teini tai minä teini, hän jo nuori aikuinen) tuli torailtuakin, ei tosin pahasti silloinkaan. Sen jälkeen kun molemmat kasvoivat aikuisiksi, löysivät sekä itseään, että toisiaan miellyttävät puolisot ja elämäntilanteet tulivat muutenkin melko samanlaisiksi emme oikeastaan ole varmaan edes kunnolla kinanneet. Tällaisesta sisaruussuhteesta juontanee juurensa tämä molemminpuolinen takapiruna toimiminen elämän koukeroissa. Olet tärkeä <3
No siinäpä tuli taas aikamoinen rönsy kirjoitelmaan. Ajatuksen alkupää hävisi ja aihe vaihtui tyylikkäästi kesken kappaleen, mutta minkäs teet. Tämä sama rönsyily-efekti esiintyy myös keskustellessani, lienee sukuvika.
Pää meni tyhjäksi, joten taidan aloittaa päivän askareet - ehdimpähän tekemään edes jotain ennen kuin koittaa niitten ensimmäisten päivätorkkujen aika.
en saanut kommentoitua toiseen blogiisi!
VastaaPoistaLepäämisen tarvekin on selvä merkki lähestyvästä synnytyksestä. Keho ilmoittaa, että nyt haetaan voimia kovaan (?) koitokseen :)
Minäkin kyttäilen koko ajan facessa, että jokojokojoko, mutta kun muistan miten ärtsyä se loppuvaihe on kun kaikki kyselee minuutin välein :D
Herjasiko se toinen blogi jotain? Asetuksien mukaan kaiken kyllä pitäisi olla okei.
VastaaPoistaUnirytmi on jo kääntynyt ihan katolleen, kun olen antautunut nukkumaan silloin kun nukuttaa -koskaan kun ei tiedä, milloin iskee päälle pahimmassa tapauksessa uneton parivuorokautinen-, mutta olempahan sitten samoilla viivoilla unirytmittömän lapsen kanssa.
Sisko on onneksi ainoa, joka asian tiimoilta soittelee päivittäin (ja sen hänelle tätinä suon), vanhemmat parin päivän välein. Muut sitten kyselevät viestein ja fb:ssä, sehän on ihan harmitonta :D
Siskot on ihan parahaita:) Ihanaa, että saat jakaa ajatuksiasi ja elämääsi siskon kanssa.
VastaaPoistaei se herjaa vaan ei anna kirjoittaa mitään siihen viestikenttään. Yritin klikkailla sitä, mutta ei siinä alkanut vilkkumaan edes tuo pystyviiva eikä tekstiä alkanut tulemaan kun kuitenkin yritin.
VastaaPoistaMinusta täällä bloggerissa tökkii joku muukin juttu, että olisiko vika siinä, että käytän Safaria selaimena...
Kummaa. Kyllä sinne joku vasta laittoi kommenttia jokunen päivä sitten. Voisikohan olla tuosta selaimesta vai onko bloggerissa joku jumitus. Itsellä katosi TAAS tänään lukemani blogien lista ja ilmestyi sitten myöhemmin takaisin, en ymmärrä.
VastaaPoista