Niinhän siinä sitten eilen kävi, että supistukset muuttuivat päivän mittaan kovemmiksi ja kipeämmiksi, lakkasivat välillä ja palasivat taas uudestaan kovempina. Vaati jo aikamoista keskittymistä ottaa aina 8 minuutin välein uutta supistuskipua vastaan varsinkin, kun oikeastaan koko viikon unet on menneet aika harakoille. Yhteistuumin sitten miehen kanssa päätettiin illalla, että lähdetään ainakin näytille synnärille. Varsinkin täältä 70km takaa lähtee mieluummin vaikka turhaankin, kuin synnyttää tien poskessa tai kotisaunassa. Matka meni supistellessa, mutta hyvillä mielin - ehkä olin jopa vähän ylivilkas ja levoton väsymyksen vuoksi. KYS:lle saavuttiin melko tyhjiä teitä pitkin juuri vuoron vaihtuessa iltavuorosta yövuoroon eli 21.30. Ehdin siis tapaamaan iltavuoron, yökön ja aamuvuoron - kaikki olivat todella mukavia, yökkö kuitenkin tuntui huumoriltaan olevan kanssani samalla tasolla.
Synnärillä minut kytkettiin käyrälle ja seurailtiin puolisen tuntia vauvan sydänääniä ja minun supistuksia. Supistukset olivat vielä epätasaisia ja sisätutkimuksessa selvisi, ettei paikatkaan olleet juurikaan auenneet: 1cm auki ja 2 cm kaulaa jäljellä, kaikesta tuosta supistelusta huolimatta! Saatiin vaihtoehdoiksi palata kotiin odottamaan tai nukkumaan KYS:lle lääkkeitten voimalla yön yli ja seurailemaan tilannetta. Päädyttiin jälkimmäiseen, että saisin lopultakin levättyä. Saatiin vieläpä huone, jossa mieskin voi yöpyä. Onneksi ei ollut ruuhkaa, muuten olisi jouduttu lähtemään kotiin.
Joskus iltakymmenen perästä kiskaisin naamaan 1g Panadolin ja jonkun unipillerin, joka helpottaisi nukahtamista, mutta ei turruttaisi tai sekoittaisi päätä. Myös lämpöhaudetta tarjottiin selkään. Kätilö sanoi, että jos en saisi puoleen yöhön mennessä unta, niin otettaisiin kovemmat konstit käyttöön. Aika ennen puoltayötä on hitonmoista puuroa - jotain lääketokkuraisia torkunsekaisia supistuskipuja, jota en kuitenkaan uneksi missään nimessä kutsuisi. Hälytin paikalle kätilön, joka ystävällismielisesti lämmitti geelipussit, toi toisen uninapin ja tyrkkäsi jatkuvasti jomottavaan alaselkääni aquarakkulat, joiden laittamisen aikana tuntuvan kirvelyn vuoksi purin peiton nurkkaa, ulisin kirvelytuskasta ja puristin mieheni sormia lyttyyn. Sain myös käsivarteen piikin, joka vähensi supistuksia tai ehkä oikeammin karsi seasta ne ei-niin-viralliset-ja-hyvät-supistukset ja jätti jälkeensä vain parhaan A-ryhmän supistukset. Sain unta, kai havahduin kolmisen kertaa supisteluun, kävin kolmesti(?) vessassa - aika puolenyön ja puoli seitsemän välillä kaikesta toiminnasta huolimatta oli unta ja kätilön aamulla tullessa laittamaan minua taas käyrille olin kuin eri ihminen eiliseen verrattuna. Vaikka unta tuli vähän, niin se oli varmaan sitäkin syvempää ja taitaa vastata 10 tunnin unimäärää.
Aamulla supistukset olivat edelleen vähäisiä, lapsen sykkeet hyvät ja minä hyvävointinen. Sain aamupalan huoneeseen ja aamuvuoron kätilön ja päivystävän lääkärin pikaisen vilkaisun jälkeen todettiin, että meidän on paras lähteä vielä kotiin odottamaan. Käynti ei kuitenkaan ollut kenenkään mielestä turha, koska minut saatiin taas elävien kirjoihin ja nyt ollaan tietoisia paikkojen kypsyydestä. Takaisin saatetaan päästä jo tänään eilisen paikkojen roplauksen jälkeen, mutta vielä voi mennä päiviäkin. Katsellaan kotona tilannetta rauhassa ja napsitaan Panadolia supistuskipuun (tätä en muuten ollut ollenkaan tajunnut aiemmin).
Kiitos KYS, kun sain käydä teillä nukkumassa hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti