Kaikki ovat aina sitä mieltä, että lapset on joko nyrkkeilijöitä tai jalkapalloilijoita kovan nujuamisen vuoksi. Meille taitaa tulla Hjallis Harkimo; "sä saat potkut" tuntuu olevan joka päivälle sopiva lausahdus. Pikkuisella on tietyt ajat milloin nujutaan; alan jo odottelemaan, jos liikkeet eivät ole alkaneet vielä parin tunnin viiveellä "normaaliin" nähden. Kyllä ne sieltä kuitenkin aina tulevat ja joka kerta voimakkaampina.
Kaikesta päätelleen siis lapsi kasvaa ja kehittyy kuten pitääkin. Ainakin neuvolasta saadut oppaat ovat tähän asti pitäneet kutinsa. Nyt vatsa kasvaa jo hallitsemattomasti ja tuntuu joka päivä hiukkasen suuremmalle. Tietysti vatsan kokoon vaikuttaa sekin, että kuinka päin siellä ollaan. Pikkukaveri keksi jokunen päivä sitten, että äitiä on kiva ahdistaa ja kiusata kääntymällä pitkittäin navan ja selkärangan väliin, tuntuu melko omituiselle ja kiristää koko vatsaa.
Joulun jälkeen pääsen työstämään lastenhuonetta taas seuraavalle asteelle. Laipio kaipaa maalia ja kun se on sinne suoritettu, niin pääseekin kasaamaan vaatekaapin pikkuisen vaatteille. Huoneesta ei oikeastaan puutu kohta mitään. Ja huoneellahan ei edes olisi kiire, eihän Mooses heti sinne kuitenkaan muuta. Stressiä asiasta ei siis ole, mutta hirvittävä into ja laittamisinto on. Yksi lipasto odottaa autotallissa ratkaisua, että kuinka sen suhteen toimitaan; siitä pitäisi hioa entiset maalit pinnasta pois, käsitellä pinta uudestaan ja luultavasti myös tehdä pientä puutyötä. Meillä ei ole tiloja moiseen, enkä muutenkaan uskaltaisi moista tehdä jos vaikka pilaisinkin vanhan hienon lipaston. Haluan sen kuitenkin joskus käyttöön, niin jotain pitäisi keksiä. Pitänee jättää tämän pohtiminen ensi vuodelle, asia kun ei kuitenkaan ole millään muotoa kiireellinen.
Nyt alan pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja kissoja ja lahjoja ja valmistaudun joulun viettoon kotipuolessa. Pieni potkija lähtee siis mummolaan potkimaan ja viettämään "ensimmäistä jouluaan".
Toivotamme kaikille ihanaa ja lämpöistä joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti