Turhaanpa sitä rakenneultraa nyt ihan niin paljon jännitti, ainakin nyt kun jälkikäteen miettii. Mutta eipähän sitä etukäteen tiennyt, mitä tuleman pitää.
Missään ei ollut mitään vikaa. Sikiön koko vastaa raskausviikkoja, aivot näyttivät hyvälle, sydän toimii kuten pitääkin, iho oli ehjä, nenäluu ja kaikki mitä siellä nyt tutkittiinkaan oli ihan kunnossa. Lapsiveden määrä, sikiön liikket ja syke olivat normaalit ja painoarvioksi annettiin 385g. Kaveri ei taaskaan ollut ihan hirvittävän yhteistyöhaluinen, varsinkaan kun sydäntä ja selän nahan eheyttä tutkittiin, mutta onneksi hän alkaa olemaan jo niin iso ettei ultraajaa karkuunkaan pääse.
Hassun näköinen nykerönenä taitaa tulla. Ylähuuli pitkällä se siellä olla pötkötteli ja potkiskeli. Saa nähdä, että onko ylähuuli vielä yhtä törö, kun maailmaan tullaan. Eipähän tuosta ultrakuvasta voi ihan tarkkaa selkoa saada kasvonpiirteistä, joten en luo mitään ennakkoajatuksia. Sukupuolen kanssa mennään tällä hetkellä melko sukupuolineutraaleilla linjoilla; enempi se nyt näyttäisi Moosettarelle kuin Moosekselle, mutta ultrakuvakin voi olla erehtyväinen, joten en vieläkään ala täyttämään kaappeja vaaleanpunaisella pitsiunelmalla. Ihan yhtä tervetullut on kumman sukupuolen edustaja hyvänsä. Ja tulevaisuuttakin ajatellen unisex on viisautta, eihän sitä koskaan tiedä, että mitä tässä vuosien saatossa vielä maailmaan tuleekaan puserrettua.
Nyt kun sirpula alkaa saamaan vähän kokoa, niin alkaa jo vatsastakin huomaamaan raskauden. Ei ehkä niinkään koosta (tai kyllä siitäkin kaikki muut paitsi minä), mutta kiputilat kielivät muutoksista elimistössä. Nopeat nousut tuolilta saattavat aiheuttaa vain kipua nivuseen tai sitten koko vatsan alueen oudon lihasrepäisyn, kyljen kääntäminen varsinkin oikealle tuottaa suonenvetomaista kipua vatsan vasemmalle puolelle ja kyykkimiset, kumartelut, pitkään polvet kohtua ylempänä istumiset ja muut vatsaa kippuraan vetävät liikkeet tuntuvat aivan sille kuin pissattaisi ihan hirveästi ja posahtamistilassa oleva rakko alkaisi jo jostain vatsan tietämiltä. Joskus koko vatsassa on myös sama tunne, kuin mikä on jos pieru kiertää oikein imakasta. Pääsääntöisesti kuitenkin tuntuu vain siltä kuin jotakin ekstraa olisi ilmestynyt navan tietämille. Kipuja ei esiinny päivittäin, eikä edes joka toinen päivä ja ajatuksissani on kyllä sellainen kuva raskaudesta, että ei elimistö voi käydä läpi näin suuria muutoksia täysin ilman kipuja.
Jos koko raskausaika menee yhtä vähillä vaivoilla ja ongelmilla niin voisin olla aina raskaana. Raskaus saa minut huikean paljon itsevarmemmaksi, tehokkaammaksi ja stressittömämmäksi. Ihana olotila!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti