Näköhavainto.

Siellä se oli. Pikku Mooses. Nukahteli välillä ja sitten jatkoi taas pyörimistään. Olipa hellyttävää katsottavaa. Tutkimus kesti aika pitkään, kun Mooses ei ollut oikein yhteistyöhaluinen; meni vain tosi perälle ja käänti meille selkänsä. Hoitajakin jo sanoi, että on aika hankala tapaus. Koitettiin yskimistä, joka ei kyllä auttanut mitään; olen ollut yskäinen jo useita päiviä, niin on Mooseskin jo varmaan tottunut. Välillä hypähtelin huoneessa ilman housuja oman puutumiseni ja lapsen hereille saamisen takia. Lopputulokset kuitenkin kaikista hankaluuksista huolimatta olivat seuraavat:

Pää-perämitta 68mm
Päänympärys 20mm
Niskaturvoke 1,3mm
Downin riski 1:12000

Menoreissu oli melkoinen, koska luulin, että minulta halutaan pissanäyte ja olin sitten aamusta asti kintut ristissä. Eipä haluttu. Täti koitti ensin vatsapeitteiden päältä, mutta siitä ei tullut mitään. Sen jälkeen pääsin onneksi pissalle; oli muuten tosi vapauttava kokemus. Eikös vatsanpeitteiden päältä ultraamiseenkin ole parempi jos rakossa on tavaraa?

Nyt on todella helpottunut olo. Olen ihan onnesta mykkyrällä. Ja oli todella ihana nähdä ihan oikean vauvan näköinen olento sisällään. Siltikkin uskon kaiken todeksi varmaan vasta sitten, kun vatsa kasvaa ja liikkeet tuntuu.

Ostettiin jo eilen sitten vauva-kirjakin, kun nyt nähtiin, että ihan oikeasti siellä on pieni ihminen tuloillaan. Kohta en varmaan enää malta pitää näppejäni erossa kaikesta vauvatavarasta mitenkään.