Tosi pieni lapsukaisemme pääsi jo elämänsä ensimmäiselle risteilylle. Sitten voidaan sanoa, kun se alkaa laivalle ruinaamaan, että sehän on jo koettu. Tuliaisenkin Moosekselle toimme, vaikka pieni itsekkin oli reissussa. Ostettiin sellainen puolen metrin mittainen valkoinen Silja line hylje. Käytiin Turku-Tukholma 24h risteilyllä. Eipä taida tarvita selvinpäin lähteä toiste tuommoiselle reissulle katsomaan, kun muut vetää viinaa ja kuuntelemaan kännisiä jorinoita. Muuten oli ihan mukavaa. Ihmettelin vain koko matkan kovasti, että miten ihmiset tuovat niin tosi pieniä lapsia la-su yöksi laovalle ja antavat niiden vielä riehua laivan baarissa lähes puoleen yöhön. Jotenkin ei itselle tulisi mieleen moinen. Eri asia on sitten lähteä ala-aste-ikäisten kanssa reissuun ja antaa lupa valvoa vähän pidempään, mutta että ihan taaperot sinne kännikalojen sekaan kirmaamaan; ei ollut kivaa katsottavaa.
Reissulla meinasi vähän mahaa juilia, joka varmaan johtui melko paljosta istumisesta ja korkkareilla kävelystä. Yöunetkaan eivät olleet kovin kummoiset. Olon tasoitteluun mennee pari päivää; tuntuu lähes kuin olisi vähän kohmelo vaikka sen ei lieni pitäisi olla mahdollista limpparilla, mehulla, vedellä, holittomalla sissulla ja holittomalla kuoharilla. Yöunien puute ja rankka reissu siis lienee syypäitä tähän "krapulaan".
Olot on tällä hetkellä tosi mainiot muuten. Pahoinvointia ei enää juurikaan ole; välillä lievää etomista. Väsymys on hellittänyt melko paljon ; vain vakioväsymys puolenpäivän jälkeen, mutta sekin menee hetken perästä ohi. Vatsassa tuntuu outo paine, joka lienee johtuu kohdun kasvusta ja sen painautumisesta häpyluuta vasten, vai onko tähän jotain muita teorioita?
Tajusin juuri, että jo puolentoista kuukauden päästä ollaan puolessa välissä raskautta. Aika menee hurjaa vauhtia. Mitenkähän tässä pysyy itse perässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti