keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Pesänrakennusvietti.

Olen ihminen, joka ei ole ihan hirveä huusholliska eikä keittiöhenkilö. On tietysti aikakausia, että hyysään ja tuusan enemmän. Pidän kyllä siitä, että koti on siistissä kunnossa, mutta ei meillä siivota kuin kerran viikossa. Siisteyttä tärkeämäpää minulle on aina ollut tavaroitten oikeilla paikoilla oleminen. Olen käynyt kokkikoulun ja olen suht hyvä keittiössä, mutta en kuitenkaan kokkaa usein. Leivo en juuri lainkaan. Paitsi nyt!

Viime viikolla murjaisin omenapiirakan, tänään leivon sarvia ja teen omenapaistosta. Haluan myös leipoa viikonloppuna tuleville vieraille jotain mukavaa. Onko tämä joku äiti-juttu? Vai onko tämä vain raskauteen kuuluvaa pesänrakennusta? Väsyttää ja uuvuttaa, mutta silti on hirveä hinku leipoa ja kokata.

Tavaroiden paikoilleen saaminen on vain mennyt hurjemmaksi. Kohta sukellan varmaan järjestelemään kaikki kaapit ja varastossa olevat laatikot ja jopa ruuvit autotallissa. Ehkä uusi tulokas ei kuitenkaan ihan heti ymmärrä onko tavara enemmän vai vähemmän oikeassa paikassa. Pitäisi varmaan enemmän nyt keskittyä siihen paikkojen puunaamiseen. Tai onhan täällä siistiä, eli ei tarvitse siihenkään. Siksi toisekseen en ymmärrä aivan fanaattista siivoamista, kun vauva tulee taloon. Suurinpiirtein desinfioidaan lattiat ja kaikki muutkin paikat joihin tiiperö voi päästä käsiksi. Sitten kerhoaikaan ollaan pulassa heikon vastustuskyvyn kanssa, kun kaikki kiertotaudit iskee tosi voimakkaana.

Odotan ultraan pääsyä yhä vain enemmän. Mitä vain voi kuitenkin mennä pieleen ja kaikkien vastoinkäymisten johdosta olen oppinut ettei liian pian pidä innostua liikaa, ettei pety niin pahasti. Haluan nähdä, että sisälläni sykkii pieni sydän oikeassa paikassa. Vasta sen jälkeen voin täysin rinnoin riemuita ja huutaa kaikille "MINUSTA TULEE ÄITI!". Onhan senkin jälkeen toki mahdollista, että käy ikävästi, mutta en kuitenkaan aio pelätä koko raskausaikaani. Kunhan vain pääsen kahden viikon päästä sinne ultraan, niin saan jonkinmoisen mielenrauhan.

Tänään on 5+5. Pikku tiiperön sydän lyö varmaan jo <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti