Kaiken muun lisäksi vielä pelottaakin!

Ei pitäs lukee mitään vauvalehtiä. Yhden Vauvan ostin ja totta kai siinä puhutaan ensin kohdun ulkopuolisista raskauksista ja sitte siihen vielä joku synnytystarina perään. Ei siinä synnytyksessä mitään hirveen pelottavaa oo. Minun ajatukset synnytystä kohtaan muuttu oikeestaan heti plussatestin jälkeen. Ennen se oli kauhee asia ja nyt se tuntuu vaan sille pienelle elämän hetkelle johon liittyy enemmän kipua, mutta josta palkitaan. Voihan nämä aatokset tietysti muuttua monia kertoja vielä raskauden edetessä.

Vauva-lehdessä tosiaan oli artikkeli kohdun ulkopuolisista raskauksista. Luultavasti ultraan asti olen varma, että tämän on pakko olla sellainen. Se murtaisi minut. Pakko silti olla peloton ja koittaa uskoa, että kaikki on hyvin. Voi muuten mennä mieliala maahan ja ruokavalio pyllyksilleen jos tässä vaipuu synkkyyteen.

Jeejee, eilisistä luumuista oli apua. On nimittäin raskausummetus jo puskenut päälle, ikävää sellainen. Onneksi kuitenkin tykkään kuivaluumuista, kun niillä saa vaivaan helpotuksen jo seuraavalle aamulle. Onko muuten ihan normaalia, että pierettää enemmän kuin normaalisti?

Voin joutua jättämään kahvin kokonaan. Se aiheuttaa ilman raskauttakin varsinkin aamulla vähän kakomista. Nyt on menty vaihtelevalla menestyksellä. Joskus yököttää, joskus ei. Mutta vielä ei kuitenkaan ole tullut seinä vastaan, enkä edes tiedä miten selviäisin ilman kahvia. Pitää juoda silloin, kun hyvälle tuntuu.

Lopetin nyt sitten tupakoinnin positiivisen testin tehtyäni. Ei ole ollut mitään hankaluuksia. Ei mitään nikkareita. Muitten tupakansavut eivät tuoksu houkuttelevilta, vaan joskus ihan vaan tupakalle ja joskus yököttävälle. Onneksi tuli testattua viime keväänä se, että voinko lopettaa kuin seinään. Olinkin silloin 5kk polttamatta selvinpäin ja rillutellessakin poltin joka kerta vähemmän. En haluaisi raskauden jälkeenkään aloittaa uudelleen. Sitäpaitsi tiedän, että ensimmäiset tupakat maistuu niin järkyttävän pahalle, että parempi miettiä kaksi kertaa.

Tänään on rv 5+0. Mooseksen sydän alkaa kaiketi lyömään joskus ensi viikon aluilla. Kummaa, että tuolla masussa ihan oikeasti kasvaa ja kehittyy joku pieni tyyppi. Rakas tuleva lapsosemme.