lauantai 4. syyskuuta 2010

Hui, seksiä! (K-18) Ja sitten se normaali löpinä.

Unet on katalia. Ne saa ihmisen pelkäämään ihan suotta. Muutenkin tilanne on uusi molemmille ja sitten vielä unet sotkevat pakkaa lisää.

Plussan jälkeen ensimmäiseen seksikertaan meni parisen viikkoa; niinkin pitkään johtuen vaan jännittämisestä. Muutenkaan ei tiedä, että tuntuuko seksi raskauden aikana samalta kuin ennen ja sitten näin vielä tosi häiritseviä unia. Näin kolmesti unta, jossa oli jotain seksin tapaista ja joka kerta omalla hekuman hetkelläni minut yllätti aivan järkyttävä vatsakipu. En tiedä onko minuun koskenut oikeasti vai vain unessa ja olenko oikeasti ollut saamassa vai vain unessa. Nämä unet kuitenkin loivat päähäni melkoisen lukon. Pelotti tämä "eka kerta" aivan mielettömästi. En voinut nauttia, pelkäsin vaan. Sitten itketti. Lopulta oli pakko koittaa, että koskeeko orgasmi oikeasti. Ei koskenut. Onneksi!

Olen tosin muutenkin nähnyt kaikkia ihmeellisiä unia. Kauhean selkeäkuvaisia ja tapahtumiltaan sekavia. Toivottavasti eivät muutu ainakaan pahemmiksi.

****************************************

Mooses on nyt rv 6+1. Lääkäri jänskättää aina vain enemmän. Olisi vielä puolitoista viikkoa odotettavana. Pääsen tosin ensi viikosta alkaen mieleiselle osastolle töihin ja aika kuluu varmaan nopeammin, kuin vähän vähemmän mieluisalla osastolla.

Pahoinvointi on alkanut vellomaan vatsassa ja kurkussa myös aamuisin, mutta kertaakaan ei ole vielä tarvinnut oksentaa. Närästää, aina. Ruokaa joko tekee mieli ihan hirveästi tai ei ollenkaan. Pissattaa useammin ja janottaa koko ajan. Selkä kipuilee, mutta sehän nyt on minulla ihan normaalia ilman raskauttakin. Alavatsaa kipristelee, kouristelee, myllää. Turvottaa ja ummettaa. Finnejä on suun ympärys täynnä. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. En muista mitään, enkä oikeastaan ymmärräkkään. Unenlahjani ovat mitä mainioimmat, en heräile yöllä lainkaan ja onnistuin jopa eilen nukkumaan päikkäritkin. Eli alkaa niitä oireita olemaan ja luultavasti vain lisää tulee. Mitään ei tee VIELÄ mieli ja herkuistakin olen pysynyt suurinpiirtein erossa. Hyvä minä!

On tämä vaan ihmeellistä aikaa. Mutta silti niin ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti