Otsikossa lyhyesti tämän hetken oirekuva. Kaiken tuon lisäksi mielialat vaihtelevat ihan tajuttomasti. Välillä itkeä tirisen ja sitten yht'äkkiä olenkin raivon partaalla, sen jälkeen vaan nauran ja olen tosi onnellinen. Hulluksi olen tullut.
Olen tosiaan turvotuksineni pian kuin vesipönttö. Käsissä ja jaloissa ei ole mitään ongelmaa, mutta vatsa on aivan valtava vesitynnyri. Saunassakaan ei hiota. En ymmärrä miten tämän turvotuksen saa lähtemään. Vaaka puhuu turvotuksen ja ummetuksen takia ihan hurjia. Noh, kuulunee lienee "taudinkuvaan".
Eilen oli ensimmäinen aamupahoinvointi, joka pääsi yllättämään heti sängystä. Sainkin käydä yökkimässä yhteensä kolme kertaa. Tänä aamuna ei ole ollut mitään ongelmaa. Toivon vaan, että ei tule aamurutiineiden osaksi tuo oksentaminen. Mutta eihän sille mitään mahda, jos se on tullakeen.
Olen pohdiskellut todella paljon tulevaisuutta ja ihmisiä, jotka kuitenkin tulevat jo raskaudenkin aikana antamaan ohjeita. En tälläkään hetkellä kestä ihmisiä, jotka kertovat minulle, kuinka minun kuuluu toimia. Ohjeita totta kai otan vastaan, mutta en kestä jos joku sanoo "tämä pitää tehdä näin, muita keinoja ei ole. Sinä teet tämän väärin." Voin taata jo tässä vaiheessa, että jos joku tulee kertomaan minulle, kuinka minun pitää kasvattaa oma lapseni, hätistän ihmisen luotani. Kritisoinhan toki itsekkin ihmisia, mutta en kuitenkaan kerro kenellekkään, että minun tapani on juuri se oikea ja hänen tapansa väärä. Varsinkaan lapsen kasvatuksessa ja hoitamisessa en tahdo puuttua äitien linjauksiin, yleensä lapsen oma äiti tietää mikä on lapselle parhaaksi (paitsi jos äiti on täysi idiootti, eikö tiedä muutenkaan mitään ja tyhmyydellään "vaurioittaa" jotenkin lapsen kasvua ja kehistystä.). Toivon myös samaa kohtelua itselleni äitinä. Totta kai olen keltanokka, mutta osaan silti varmasti jotain. Neuvot ja ohjeet ovat tervetulleita, mutta määräilijät eivät. Tiedän joitamia tällaisia ihmisiä ja tulen olemaan lirissä heidän kanssaan. Tosin eivät kyseiset ihmiset kosketa elämääni niin radikaalisti, että en voisi heistä luopua. En tahdo murehtia tätä asiaa vielä tätä enempää. Kukaan näistä ihmisistä ei vielä tiedä koko raskaudestani, enkä tiedä koska tulen seuraavan kerran näkemään kyseisiä ihmisiä. Toivottavasti en vähään aikaan.
Siinäpä oli aikamoinen tilitys. Tällä kertaa sentään verenpaineet eivät nousseet kyseisen aiheen takia. Aikaisemmin tästä puhuessani olen ollut ihan suutuksissa. Silloin on aina alkanut koskemaan vatsaan. En saa nykyään enää hermostua; vatsaan alkaa vihlomaan saman tien. Hyvä jarru suuttumuksella.
Mooses on tänään 7+0 viikolla. En mala odottaa ultraa. Pelottaa huisisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti