Tänään oli toinen neuvola. Lähinnä vaan hölöteltiin yleisiä kuulumisia, tehtiin perustestit ja kuunneltiin (tai ainakin koitettiin kuunnella) sydänääniä. Sydänäänet kuuluivat niin huonosti, kun kohtu on taaksepäin kallistunut, istukka takaseinässä ja vielä erakkoluontoinen pikkukaveri kyseessä, että käyn huomenna vielä lääkärissä kuulostelemassa, josko ne siellä kuuluisivat paremmin. Muuten kaikki oli vallan hyvin.
Pissa oli puhdas. Verenpaine 116/72. Hemppari eka yrityksellä jotain 106, toisella veripisaralla jo 123, eli ei vielä rautakuuria kehiin. Paino noussut viime käynnistä neuvolan vaakan mukaan 450 grammaa eli eipä paljon mitään.
Yleisissä höpinöissä tultiin siihen tulokseen, että tuntemani ehkä-liikkeet ovat voineet olla oikeita, mutta kun ei varmaksi osaa sanoa, niin ei sitten niistä sen enempää. Hyvin menee, kun olen pystynyt olemaan polttamatta ja juomatta. Yleisesti ottaen mieliala on kohonnut huimasti ja mitään huolen aiheita ei ilmennyt.
Kävin tänään kaverin ja hänen "pienen" tyttärensä luona kyläilemässä ja sain niin paljon synnytysinformaatiota, että nyt jo ihan hirvittää kaikki vaipat ja kohdunpainelut ja verenvuodot. Sanoinkin, että kohta synnytän kotona saunassa, enkä lähde mihinkään KYS:lle. Kaikki on tietysti niin uutta ja outoa, enkä tiedä yhtään mitä odottaa seuraavaksi. Nautin kyllä raskaudestani, mutta silti tulevat asiat pelottavat.
Liikkeistä kaverin luona vieraillessa selvisi sellainen uusi juttu, että alavatsassa tuntemani elohiiret voisivat olla liikkeitä. Sellaisia on tullut jokusen kerran ja olen vaan osannut ihmetellä niitä tosi hentoisia tärinöitä. Ehkäpä se Mooses siellä myllertää.
Olot on kaikinpuolin kivat ja viikonloppuna totesin, että selvinpäin voi olla ihan yhtä hauskaa, kuin humalassa. Loistoreissu oli taas mökille. Saunomien ei luonnistunut ihan yhtä rankalla kädellä kuin yleensä ja kävin perjantai-iltana vetämässä pienet välikuolemat parvelle, mutta muuten meni ihan perinteisesti. Empähän ainakaan toilaillut mitään typerää, mutta nauraa hörötin sitten siitäkin edestä.
Mooseksesta ei muuta ole varmaan tällä erää kerrottavaksi.
Rupean nyt päivittelemään toiseen blogiin työrintaman kuulumisia ja yleisiä oloja.
:D heh. ei ollut kyllä tarkoitus mitenkään pelotella! Kuvittelin, että tieto ei tässä asiassa lisää tuskaa vaan helpottaa. Minä olisin ollut tyytyväinen, jos jossain olisi kerrottu muutakin kuin epiduraalipuudutuksen kirpaisusta (joka ei muuten tunnu miltään).
VastaaPoistaEhkä pelotus ei oo oikee sana. Hyvähän nuo jutut on tietää, ettei tule sitten yllärinä kaikki veren lentämiset ja maitojen valumiset. :D Ehkä oikee sana on semmonen tuntu, että voitasko minut vuorata jollain pumpulitupoilla, jotka imis kaikki ylimääräset nesteet ja eritteen, ettei minun tarviis katella niitä :D
VastaaPoistaEiköpähän sitä sitten siellä tilanteessa ole jo ihan toiset tuntemukset.