Jestas sentään. En osaa enää laskea, enkä muutenkaan pysy perässä, että mikä raskausviikko on menossa. Olen aina joko viikon edellä tai jäljessä, mutta onneksi tuossa blogin sivussa on tuo viikkolaskuri, josta voin aina vaklata. En muutenkaan pysy päivien perässä. Teen pikkuhiljaa joulutunnelmaa ja palloilen mahani kanssa eskarilla. Minulta on ihan turha kysyä, että kuinka monta päivää on viikonloppuun tai kuinka monta viikkoa on itsenäisyyspäivän juhlaan. En tiedä!
Mahan kanssa elo alkaa tosiaan olemaan jo palloilua. Masu on vieläkin pehmeä, mutta selvästi kasvanut ja muuttunut pallomaisemmaksi. Kuitenkin vielä näyttää enemmän sille, että olisin vain lihonut valtavasti, mutta eikäpähän tuo vauvamasu tuolta pullahda esiin kunhan viikkoja on kasassa kylliksi.
Olen ollut valtavan hyväntuulinen ja virkeä jo jokusen viikon. Eniten luultavasti vaikuttaa alkuraskauden väsymyksen katoaminen ja mielen virkeänä pitävä työ. Olen myös aloittanut ihan uusia juttuja, kuten joulukorttien askartelun ja ompelemisen. Olen saanut aikaan vaikka mitä, kun joku innostuskärpänen on purrut minua. Enää en malta kunnolla edes katsoa telsua, kun touhuan vaan jotakin muuta kodinhengettäreilyä. Olo on vallan ihana!
Mooses ei vieläkään ole mikään mahdoton potkija. Tunnen lähinnä semmoista kummaa sirinää. Viikonloppuna minua monotettiin jo ihan kunnolla, mutta sen jälkeen olikin monta päivää hiljaista. En kuitenkaan osaa huolestua, kun tiedän kohtuni olevan taaksepäin kallellaan ja vatsanpeitteiden olevan melkoiset. Kyllä ne liikkeet sieltä sitten aikanaan tulee jatkuvina ja voimakkaina.
Ensi viikolla olisi seuraava neuvola ja kolmen viikon päästä rakenneultra. Neuvola menee jo rutiinilla, mutta ultraääntä pitää varmaan jossain vaiheessa alkaa jännittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti