Ihan humpsahtamalla on kulunut aika noiden edellisten tekstien jälkeen. Nyt on enää 81 päivää (siis rv 28+3) laskettuun aikaan ja en ole varma, että odotanko päivää innolla vai pelolla vai vähän molemmilla. Tuntuu, etten olisi kuitenkaan valmis näin suureen mullistukseen, toisaalta taas en pysy housuissani, kun odotan niin kovasti äitiyttä. Tunneskaala lienee melko normaali viimeistä kolmannestaan viettävälle mammautujalle.
Vaikka tämä raskaus on huumavan ihanaa aikaa ja olen päässyt hirvittävän helpolla odotuksessani, niin on myös olemassa epämiellyttäviä oloja. Mooses möyrii masussa minkä kerkiää ja pitää välillä semmoista mekkalaa, etten voi keskittyä oikein mihinkään. Vatsa on kasvanut jo melkoisiin mittoihin ja tuntuu olevan tiellä vähän joka hommassa. Ihan pelottaa, että kuinka hervottoman kokoinen olenkaan kolmen kuukauden kuluttua. Närästys aiheuttaa päivittäin epämiellyttäviä olotiloja, mutta ei kuitenkaan ole äitynyt sietämättömäksi. Liitoskivut ovat välillä todella äkäisiä ja selkä piksahti ensimmäisen kerran eilen; ei kuitenkaan kovin pahasti, mutta kivuliaasti kuitenkin. Kävely alkaa olemaan jo aika työlästä ja kivuliasta, ainakin jos pitää kiireellä tallustaa. Olenkin ihastunut vesijuoksuun, jota lähdin työkaverin kanssa koettamaan jokunen viikko sitten. Ihan mahtavan lempeä laji! En pidä huhkimisesta, enkä kivuliaasta liikunnasta, joten vesijuoksu on minulle mitä mainioin laji; ei hikeä eikä hengästymistä.
Mooseksen liikkeet ovat todellakin vahvoja jo. Ilmeisesti lapselta alkaa myös tila vähentymään, kun venyttelee välillä niin, että minulla tuntuu perna tai joku muu luiskahtavan kylkiluitten väliin. Liikkeet ovat kuitenkin hurmaavia ja rakkaudenpuuskia aiheuttavia. Ne kuitenkin ajoittaisesta hankaludestaan huolimatta todistavat minulle, että rakas lapsemme kasvaa ja kehittyy ja on olemassa.
Sain viimeisessä neuvolassa puolisentoista viikkoa sitten sokerirasitustestien tulokset ja tuoreet tiedot hempparista ja verenpaineista. Jouduin käymään neuvolassa kahdesti painon nousun vuoksi, kun halusivat varmistaa ettei vain ole kyseessä raskausmyrkytys. Ei myrkytyksestä onneksi mitään viitteitä löytynyt, joten selvittiin säikähdyksellä. Paino nyt vain on noussut ihan omasta laiskuudestani. Sempä vuoksikin vesijuoksu on hyvä juttu ja lisäksi sain sijoitukseen crosstrainerin. Josko näillä hillittäisiin painonnousua.
Viime neuvolakäynnin ja neuvolalääkärin (rv 26+5) sato oli tämmöistä siis:
Hemppari 123
Verenpaine 129/78 kolmen päivän päästä 120/70
Paino 109,15 (+1598/vko edellisestä käynnistä)
Kohdunpohjan korkeus 23
Lapsi raivotarjonnassa, lääkäri arveli että loppuun asti
Paikat kiinni ja kiinteät
Liikkeet ja sykkeet hyvät
Pissa puhdas
Sokerirasitus meni näin huiman hyvin.
Paastoarvo 4,7 (sallittu max. 5,3)
1h kuluttua 8,4 (sallittu max.10,0)
2h kuluttua 6,4 (sallittu max. 8,6)
Kaikki siis hyvin muksulla ja mammalla. Henkinen puoli toimii vaikka fyysinen välillä vähän reistaakin. totta kai välillä väsyttää ja ärsyttää ja puhisuttaa, mutta eiköhän tuo kuulu asiaan.
Tavarat alkavat pikkuhiljaa kotiutua luoksemme. Isommista hankinnoista puuttuu enää vaunut (tilauksessa) ja sitteri. Joudumme ehkä myös vannakauppaan, kun saamamme vanna ei käynytkään eri paikasta saatuihin jalkoihin. Muutempa kaikki on reilassa. Pullo- ym. pikkutavaraostoksilla pitää käydä joskus, mutta ei sinnekkään kiire vielä ole. Tosin Kuopiossa tulee käytyä kuitenkin lähiaikoina, kun reilu viikko sitten ostamassamme perheautossa syttyi moottorin vikavalo ja saamme sen ilmaseksi tutkituttaa ostopaikassa. Ostettiin farmari Citroen Xsara vm. 2003 2.0 hdi. Ajokilometrejä takana 170000 eli ei paljoa, varsinkaan dieselkoneelle. Auto pidetty kuin uutena sekä ulkoisesti, että huoltojen osalta. hintaa oli 6500€. Dieselillä siis mennään, tulee kuulema edukkaammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti