maanantai 21. helmikuuta 2011

Kyynärpäätaktiikkaa.

Liekkö äitiinsä vai keneen tullut tämä ilmeisen terävät kyynärpäät omaava pieni ihmisen alku? Saan todella kärkkään tuntuisia kyynärpääiskuja ja -pyöräytyksiä lantionseudulle ja alavatsaan; usein ihan kivun kanssa varustettuna. Edessä olisi vielä ehkä kaksi ja puoli kuukautta kasvamista, jonka myös oletan voimistavan liikkeitä; mitenkähän kipeää nämä muljahdukset loppuvaiheessa tekevät?

Huomenna olisi taas neuvolassa näytillä käynti. Muuten en ole huolestunut mistään, vain paino voi piipata. Viimeiset pari viikkoa on tuntunut olevan jatkuvaa kahvitusta ja vierailua, joten olen kyllästetty pullalla ja suolaisella piirakalla en suinkaan oikealle ruoalla. Uskoisin ainakin, että kaikki on muuten hyvin. Eihän painon nousukaan  nyt sinänsä haittaa mitään, jos sokerit ja valkuaiset vain pysyvät kuosissaan. Tästä tulee päivitystä joskus käynnin jälkeen.

Olen ollut viime ajat tavallista uupuneempi. Jotenkin sohva vetää minua iltapäivisin puoleensa ja yöuniksi ei millään meinaa riittää 9 tuntia. Olen myös jotenkin enemmän ajatuksissani ja omissa maailmoissani kuin ennen. Onkohan tällainen käpertymis- ja voimankeruuvaihe ihan normaali? Tuntuu, kuin alkaisin jo henkisesti keräämään voimia synnytykseen ja keskittymään enemmän lapseen ja omaan vointiini. Tosin ensi viikollahan saatan  taas olla ihan täpinöissäni pesänrakennuksen ja muiden valmistelujen suhteen. Tämä raskaana olevan mieli on niin ailahteleva.

Oikeastaan meillä ei ole enää paljoakaan valmisteltavaa. Lapsen huone on kuosissaan - sisustushipleitä vaille, vaunut saapuivat lauantaina ja kaapista puuttuu enää vaipat ja kaiken-varalta-korvikkeet. Vaunuina meillä on nyt kätevät Brion Happy Harmony yhdistelmät; tosi kätsän tuntuinen kiesi. Sitterin laitoin eilen huutoon huuto.netistä. Kaikkea siis löytyy ja varmaan paljon turhaakin monen mielestä.

Viimeisen raskauskolmanneksen kunniaksi olen saanut seurakseni jatkuvan närästyksen, kömpelyyden, helposti hengästymisen ja vatsan pinkeyden. Olen mahtavan kokoinen mahoineni ja olenkin miettinyt, että minnekkähän mahaa enää mahtuu tulevan 2,5 kk:n aikana. Olo on melko tukala suurimman osan ajasta ja mikään asento ei ole hyvä pitkään. Liitoskivut pahenevat päivä päivältä ja jalkoja särkee. Alkuraskaus olikin niin helppo ja vaivaton, että ei tullut yllätyksenä nämä loppuajan vaivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti