Psykologiaa.

Eilisen lasketun ajan vaikutus olotilaani oli jonkinmoinen. Jomotti selkää, vatsa kireili, nivuset tuntuivat leviävän entisestään, ruoansulatus oli sekaisin. Tänä aamuna oireista ei ole jäljellä mitään. Oliko kaikki vain lasketun ajan aiheuttamaa alitajuista itsensä huijaamista?

Koetin eilen evästää miestäni synnytyksen varalle sen suhteen, että mitä minulle voi kannattaa tehdä jos menen ihan tolkuttomaksi ja menetän otteen koko tilanteesta. Vaikea vain evästää miestä, kun ei itsekkään osaa edes kuvitella minkälainen koitos on edessä fyysiseltä tai henkiseltä puolelta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kommunikaatiolla, tiimityöllä ja luottamuksella päästään jo melko pitkälle. Mieheni olisi nyt vain luotettava myös itseensä ettei sitten ala siellä suotta empimään ja epäilemään ettei osaa olla avuksi.

Tänään voisi olla paikallaan pieni puutarhashoppailu. En tiedä miten innokas olen istumaan Kuopioon asti autossa, mutta sormeni syyhyävät Kodin Terralle niin kovaa, että en taida voida hillitä itseäni. Pitää varata sairaalakassi mukaan, jos vaikka jäätäisiin sille reissullemme. Voisin koettaa joskus päivitellä puutarhajuttuja tuonne normiblogini puolelle. Tervetuloa vaan sitäkin lukemaan; siellä tapahtuu nykyään melko harvakseltaan ja asiat koskevat joskus henkisen puolen hommia, joskus arkipuuhia, joskus harrasteita - eli kyseessä on mamman ihan oma blogi.

Nyt aion iskeä hammakseni anopin leipomaan munkkirinkilään ja aamukahvikuppiin, haaveilla puutarhoista ja iltagrillailuista. Hyvää vappua kaikille!