No nyt! Sain päivämääriä; siis ihan takarajoja. Nyt ajattelen su 15.5. (rv 42+2) (kaatuneitten muistopäivä - liekkö sitten hyvä vai huono enne..?) ihan viimoisena takarajana. Viisastuin neuvolakäynnillä jopa niinkin paljon, että ke 11.5. eli kun viikkoja on kasassa 41+5 painelemme ilman ajanvarausta tai puhelinsoittoa KYS:lle aamuyhdeksältä näyttäytymään ja tutkittavaksi - siis jos ollaan vielä yhtenä kappaleena. Lapsi ja paikkojen kypsyys tutkitaan ja sen mukaan sitten laitetaan meidät kotiin tai käynnistykseen. Jos päädytään vielä siltä reissulta kotiin, niin kahden päivän päästä käydään uudestaan näytillä ja taas toimitaan samoin; kotiin tai käynnistykseen, jos kotiin niin kahden päivän päästä uusintaan. Kolmas kerta jää kuulema monilla käymättä, mutta jos sinne asti venyy, niin käynnistävät jo "väkisin". Eli uusi "laskettu aikani" on siis 15.5.
Muuten neuvolakäynti oli taas ihan vaan rutiinireissu - joskin aikaa venähti taas hyvä tovi, kun pitkästä aikaa pääsin oman vakkaritätini kynsiin eli kälättämään, höröttämään ja pohtimaan raskautta/äitiyttä/parisuhdetta syvällisemmältä kantilta. Jostain syystä neuvolatäti arveli taas, että minulla varmaan riittää huumoria tilanteeseen kuin tilanteeseen - asialla lienee jotain tekemistä sen kanssa, että hän nauroi sanakäänteilleni ja jutuilleni taas ihan vedet silmissä (kummallakohan on vikaa päässä enemmän...?)
Kaikki oli taas hyvin ja painokin oli tippunut 400g edelliskerran 1400g nousun jälkeen. Kuulemma ihan normaalia. Tämmöisiä juttuja siis kaikenkaikkiaan raapusteltiin äitiyskorttiin:
Verenpaine 118/72
Painonmuutos -408g/vko
Syke ja liikkeet hyvät
Pissa puhdas
Raivotarjonta
Turvotus +
Kohdunpohja 36cm (tää on nyt ylärajalla menossa)
Kaikki on siis mitä mainioimmin edelleen jos nivusten reistaamista ei lasketa, mutta kuten jo viimeksi totesin niin pakkohan loppuraskaudessa on joku hankaluus olla. Helpolla kuitenkin olen kaiken kaikkiaan päässyt, kun ei ollut alussa juurikaan pahoinvointia, ei missään vaiheessa hirveää väsymystä, ei kauhean vaikeita liitoskipuja, ei selkäongelmia ja ennen kaikkea ei juuri minkäälaista stressiä. Myös minäkuva ja itsetunto ovat olleet paremmassa reilassa kuin ikinä. Toivottavasti saan saman henkisen vireen pidettyä päällä myös lapsen syntymän jälkeen, enkä taas vaivu huonon itsetunnon mutakuoppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti