Miten ihana herätä!

Löysin ratkaisun jokaöiseen nivuskipupulmaani n. 30-40 cm päästä nukkumapaikastani. Meillä on 160cm leveä sänky, yleensä mieheni nukkuu kapeasti ehkä 50cm levyisellä kaistaleella, minä keskellä sänkyä leveästi ja kissa toisella puolellani jos sattuu sisällä olemaan. Viime yöksi hilasin runkoni sinne ns. oikealle omalle paikalleni, jopa vähän liioitellun reunaan - syy tähän oli se, että yöllisille vessareissuille lähtö on paljon helpompaa, jos voi vain kierähtää sängystä jalat edellä lattialle sen sijaan, että mönkisi selällään matona puolen sängyn poikki. Ilmeisesti sängyn keskiosa on reilusti pehmeämpi kuin reuna ja luulenkin tästä olevan minulle apua. Viime yö oli melko mainio: sain käännettyä kylkeä kivuttomasti, en edes herännyt joka kerta. Aamulla totesin, että nivusiin ei koske lainkaan ja pääsen heti noustuani kävelemään normaalisti - normaalisti siis kävelen aamuisin kuin minulla olisi pentanque-kuula jossain sisälläni. Voi mitä ihanuutta loppuraskaus tuleekaan olemaan nyt kun tämän helpotuksen keksin!