Kotona.

Tämä on niin monin sanoin kuvattavaa touhua tämä kotona oleminen. Toisaalta on äärettömän mukavaa, kun on aikaa tehdä mitä haluaa ja tehdä myös mitä pitää tehdä vaikkei haluaisi. Toisaalta tämä on niin äärettömän tylsää ja turhauttavaa möllöttää kaksin kisun kanssa torpassa ja puljata samoja tavaroita ja ajatuksia päivästä toiseen. Kuitenkin on ihanaa vaan välillä vaan olla lölliä kotosalla pelkässä yökkärissä ja valua sohvalta tietokoneelle ja taas takaisin. Luultavasti tulen kuitenkin seinähulluksi jos vietän vielä montakin viikkoa kotona siivoten samoja nurkkia ja kantaen edestakaisin samoja tavaroita, katsoen samoja (huonoja) telsuohjelmia ja kytäten FB:tä. Jos pääsisin pihatöihin, niin tilanne olisi vallan eri, mutta lumivuoret estävät vielä kaiken puutarha- ja kukkapenkkitoiminnan. Olen tehnyt kyllä idealistoja, mitä voin tehdä mökkihöperyyden yllättäessä, mutta en sitten kuitenkaan jaksa paneutua mihinkään kunnolla. Ehkä opettelen meditoimaan, sillä varmaan saisi sisäisen rauhan ja loppuisi tämä ringin käveleminen. En ole oikeastaan ikinä ollut jouten varmaan viikkoa pidempään; kaikki lomat ja ne elämäni todella lyhyet työttömyyspätkät olen viettänyt ainakin osittain vanhempieni tilan töissä. Jos ihminen on siis selvinnyt lähes 25 vuotta ilman lomaa, niin miten nyt yht'äkkiä pitäisi osata vain lepuuttaa ja kerätä voimia synnytykseen?