perjantai 15. huhtikuuta 2011
Elämäni ilman nilkkoja.
Olen viime päivinä katsastellut jalkojani jokseenkin kriittisin silmin. Missä helvetissä on minun nilkat? Jalkojen turvonneisuus tuntuu pahenevan päivä päivältä, vaikka jalkojaan koettaisikin pitää ylhäällä ja koettaisi olla pitämättä tiukkoja objekteja jaloissaan. nilkkojen katoamisen lisäksi myös jalkapöytä on levinnyt ja pohje paisunut; vähän siinä ja siinä edes kumpparin jalkaan saanti, maiharit olen hylännyt nilkkojen vuoksi jo aikoja sitten. Toivottavasti edes joku osa tästä jalkojen turvotuksesta jää sairaalareissulla matkasta pois. Tuskin sentään jään ihan nilkattomaksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuli noista jalkojen "muutoksista" mieleen omat jalkani, jotka ovat kolmen raskauden myötä muuttuneet 1-2 numeroa (kengistä riippuen) suuremmiksi. Ennen lasten syntymää mulla on ollut pieni jalka (nro 37, joskus jopa 36) ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen lähes koko kenkävarasto on mennyt uusiksi. Johtunee ilmeisesti juuri tuosta sunkin mainitsemasta jalkapöydän levenemisestä. Mutta eivätköhän ne nilkat sieltä löydy ihan pian:)
VastaaPoistaToivon totisesti, ettei minun jalkani jää pysyvästi suuremmaksi; kengännumero kun on vakionakin tuommoinen tyttömäinen reilu 41 ja leveää mallia - juhlakenkiä ei jostain syystä meinannut löytyä ennen raskauttakaan, pahoin pelkään, että vielä vähemmän raskauden jälkeen.
VastaaPoista