Ei mitään.

Ei yhtikäs mitään edistystä. Olen pääsiäisenpyhien aikaan haravoinut, kyykkinyt, kumarrellut, konttaillut, myllännyt, könynnyt autoja siivotessa, kuokkinut ja lapioinut eikä tämänkään vertainen toiminta ole aiheuttanut pienintäkään edistyksen tuntua synnytyksen osalta. Piha kyllä on mainiossa kunnossa, mutta maha se vain on ja pysyy. Pari supistusta olen bongannut, mutta ihan yksittäisiä ja pieniä vain. Huomenna on neuvola; olin jo salaa toivonut ettei sinne tarvitsisi enää mennä. Toisaalta, mitäs minä tässä kiirehdin - parempi vain ajatella, että laskettu aika on sillä päivämäärällä, kun napsahtaa kaksi viikkoa yliaikaa - ehkä onnistun sillä huijaamaan itseäni olemaan odottamatta niin kärsimättömänä.