torstai 7. huhtikuuta 2011
Voi mummo!
Kävelytahtini ei todellakaan enää päätä huimaa - tai ei ole huimannut aikoihin, mutta nyt ollaan jo "pohjalla". Roskiksellemme on ehkä 500 metrin mittainen matka eli siellä käydessä tulee ehkä kilometrin kävely yhteensä. Matkaan meni varmaan lähes puoli tuntia! Hipsuttelin kumikkaissa hirveän lyhykäisillä ja hitailla askelilla ja silti vatsaa kiristi ja nivusiin koski ihan riittävästi. Heti pihasta lähtiessä on vielä pitkä ylämäki, joka vie mehut jo alkumetreillä. Alkaisinkohan liikkumaan vaikka kierien tai kontaten?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
eikun liikkeelle vaan! Jos se rauhallinenkin liikkuminen aiheuttaa jonkinaisia supistuksia, niin jospa liikkumalla käynnistyisi synnytyskin?! E mää tierä, mutta voisin kuvitella vaikka näin :D
VastaaPoistaKyllähän se kannattaa vaikka pahalla sisulla liikkua edes vähäsen, vaikka aika vaivalloiselta sun liikkuminen kuulostaa jo ruudun tällekin puolen.
VastaaPoistaItse muistan miten esikoisa odottaessa taapersin too-del-la hi-taas-ti omasta mielestäni hyvinkin pitkän lenkin. Synnytyksen jälkeen samaan lenkkiin meni max. 10 minuttia... että niin pitkä se lenkki sitten loppujen lopuksi oli:)
Tänäänkin läksin pihalle ihan piruuttani; kuka hullu sitä nyt sisällä istuu päivätolkulla ja ehkä vähän tuota synnyttämään lähtöäkin ajattelin salaisesti.. Tuo minunkin "tosi pitkä lenkki" on kyllä melko maksimimatka mitä tolpillaan pysyy. Voisi kai sitä pidemmällekkin lähteä jos ottaisi mukaan semmoisen mummojen kävelytuen missä on se istuin samassa; voisi aina kilometrin jälkeen pitää supistus- ja nivusten lepuutustauon :D
VastaaPoista