Muumit hyökkäävät!

Eilen oli nyt sitten lopultakin se synnytysvalmennus. Aikoinaan uskoin, että vielä nykyäänkin naiset puhisevat ringissä miestensä tukemina ohjaajan silmien alla, mutta asian oikea laita on kyllä selvinnyt minulle jo hyvän aikaa sitten.

3 tuntia auditoriossa istumista ja PowerPoint-esityksen seuraamista. Sama olisi vielä ollut pitää valmennus ilman vetäjää, sillä hämpä ei muita juttuja puhunutkaan kuin PowerPointissa mainitut. Olen perehtynyt synnytykseen ja kivunlievitykseen jo aikalailla, joten en nyt tiedä tarjosiko valmennus mitään muuta uutta, kuin oman synnytyssairaalani käytäntöjä; ne sitten tulivatkin tarpeeseen, että osaa edes oikeasta ovesta sisälle ja osaa muutenkin hahmottaa, että missä mennään.

Synnytysviedeon katsoimme, se oli ihan kiinnostava; ei suinkaan pelottava ja niskakarvoja pystyyn nostattava niinkuin kaikki väittävät. Sanoisinko, että sellaista touhua mitä nyt olen kuvitellutkin synnytyksen olevan. Monet ovat minulle etukäteen sanoneet, että sitä videota ei halua nähdä. Venyyhän siinä naisen alapää toki uskomattomiin mittoihin ja toiminta näyttää sille kuin nainen koettaisi kakata melonia, mutta turha sitä on kauhistella, itsekkin moiseen koitokseen joudun joka tapauksessa.

Eniten melkein kiinnitin huomiota koko valmennuksen aikana oman asentoni vaihteluun ja Mooseksen mekkalointiin. Pistin merkillä myös, että taisin olla porukan isovatsaisin nainen; pelottavaa. Ylipäätään minusta oli hirveän outo tilanne olla n. 30 muun raskaana olevan naisen kanssa samassa suljetussa tilassa, ehkä jopa hieman pelottavaa. Olen kuitenkin ollut koko raskausajan raskaana ilman, että kukaan läheinen tuttava olisi yhtäaikaa ja pikkukaupungissa ei muutenkaan tule pallomahaa vastaan edes viikottain. Tuo taisi jäädä once-in-a-lifetime-kokemukseksi; ei kai seuraavan lapsen kohdalla enää valmennettavaksi toinna työntyä.

Meitä huvitti mieheni kanssa parkkihallissa, että porukan isovatsaisin nainen on ainoa joka kiipeää kuskin pukille. Tähän löytyy selitys edellisestä merkinnästä. Mieheni ajoi kyllä KYS:lle, mutta minä ohjastin meidät sitten ostosparatiiseja kohti. Saa nähdä miten pitkään vielä pystyy ajamaan; vielä ei ainakaan tunnu siltä, että pitäisi lopettaa.

Parin viikon päähän varattu neuvolalääkäri siirtyikin huomiselle lääkärin loman vuoksi. Nyt sitten nähdään varmaan uä-kuvaa, ehkä saadaan painoarviota, kuullaan onko paikat kypsyneet lainkaan ja muuta koottua. Kivan jännittävää.