Mooseksella oli eilen pyöreät "synttärit": 20+0! Sen kunniaksi olikin oikea potkupäivä, taisi olla pienellä bileet pystyssä. Muutenkin nyt on ollut jo monta päivää aikamoista elämää ja tosi selkeitä liikkeitä. Siellä se pieni kasvaa ja kehittyy.
Tajusin äsken, että tästä ne viikot sitten vaan vähenee, pahoin pelkään että liiankin nopeasti. Kohta huomaankin olevani synnärillä ähkimässä. En osaa vieläkään juurikaan pelätä tulevaa. Totta kai minua jännittää synnytys ja äitinä olo, mutta olen ilmeisen hyvin kasvanut raskauteni mukana.
Pyöreät päivät otsikolla viittaan myös olomuotooni. En ole suinkaan pyöreä vauvamahan ansiosta. Näytän sille, kuin minulle olisi kasvanut valtava kaljamaha. Nyt pitää ihan tosissaan alkaa hillitsemään töissä napostelua ja lisäämään liikuntaa. En ottaisi mielelläni enää kovin montaa lisäkiloa tai löysää tavaraa vyötäisilleni. Itsestähän se vain on kiinni. Motivaatio varsinaiseen laihduttamiseen on tiessään, mutta itsehillintää napostelun suhteen on petrattava.
Mieskin alkaa näkemään jo unia vauvasta. Viime yönä unessa oli syntynyt poika. Itse en ole nähnyt itse lasta unissani, mutta suvun vanhat ja viisaat ovat käyneet sukupuolesta puhumassa, ristiriitaisesti tosin. Olen vallan odottavassa tilassa tiistaisen rakenneultran suhteen. Toivotaan, että Mooses vilauttaa sen verran selvästi, että ei jäisi arvailujen varaan mitään. Tosin olen kuitenkin yhtä iloinen tytöstä tai pojasta, eikä kaapissa ole juurikaan selkeästi jomman kumman sukupuolen vaatteita eli toisaalta ei haittaa vaikka sukupuoli jäisi yllätykseksi. Saa nyt nähdä. Aiempien ultraäänien ja muitten perusteella en laskisi paljon sen varaan, että lapsi haluaisi meille kunnolla näyttäytyä; ennenkin kun on ollut aika erakkomainen ja halunnut vain piiloutua tutkimusvälineiltä.
Nyt lähden lauantai-aamun raikkaaseen talvisäähän ulkoilemaan ja pyöreyttä karkottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti